Eipä tässä ole hirveesti "kerennyt" kirjottelemaan.

Kaikenlaista on tullut puuhailtua kesän aikana. Aloitettakoon Ponnenjärven palauttelusta.

Viikon buranakuurin jälkeen sain paikat kuntoon ja pahimmasta pettymyksestä pääsin yli. Reilun viikon päästä takaisin juoksun pariin. 3 viikkoa "treeniä", viikko kilometrit pyöri 30-50 tienoilla. Lisäksi 2 hierontaa uudella, nyt jo hyväksi havaitulla hierojalla. Ja lihashuollosta muutenkin pidin erityisen hyvää huolta. Tämä olikin uutta mulle. Jaksoin jopa venytellä melkein joka päivä. Jääpussi oli myös ahkerassa käytössä. Kävin myös huoltopuolella hääräilemässä Suomijuoksussa. Uskomattomia tuloksia raastoivat.

Kisan alusviikko ennen Ultrabalatonia tuli levättyä hyvin. Heitin vain kaks 6 kilsan kevyttä lenkuraa. Fiilis oli todella epävarma Unkariin lähdettäessä. Ilmaston kuumuus ja huonot kisat eivät luoneet minkäänlaista luottoa mieheen. Ajattelin, että kai sitä voi silti yrittää. Juhannuksena siis juostiin niin maan perkeleellisesti. Kisassa oli aika reilusti hankaluuksia, mutta mitään ylitsepääsemättömiä esteitä ei tullut vastaa. Pahimmat olivat kuumuus ekana päivänä ja aamun hereillä pysyminen. Unohtamatta loppukisan rakkoja. Ne ei silti missään vaiheessa olleet este maaliinpääsylle, kuten nuo muut meinasivat olla.

Tuolta reissulta opin seuraavat asiat:

- Kengät täytyy olla niin löysällä kuin pystyy, ilman että ne tippuu jalasta.
- Vaikka alussa ei tunnu vahvalta, voi juoksu kulkea myöhemmin.
- Olut auttaa vatsan ja jumiutuneiden jalkojen kanssa.
- Jos ei meinaa pysyä hereillä, avun saa reilusta kofeiinista. Kannattaa nauttia koko kisan ajan.
- Paperia pitää olla reilusti jos käy paskalla.
- Jos edellisen vuoksi joutuu siistiytymään purossa, ei ole hyvä kastella kenkiä tai rakot ovat varmat.
- Jos vaihtaa kenkiä matkan varrella, täytyy vaihtaa chippi uusiin kenkiin!
- Seuraavat päivät menee palautellen, ei siis ole hyvä sopia muuta kuin rantalomailua.

Paljon tuli reissulta käytännön oppia. Vaikka osan noista jo tiesi, piti ne käydä kantapään kautta. Tai tuo kenkien kastelu päkiän/varpaiden kautta. Palauttelu sujui ihan mukavasti heti kun pääsi takaisin Suomeen ja sai muutaman päivän vain maata sohvalla. Henkisellä tasolla oli pidempi palauttelu. Fiilis lenkille oli kateissa 3-4 viikkoa.

Kun taas pääsin juoksun makuun niin reenit oli semmosta sekalaista fiiliksen mukaan hölköttelyä. Toista sataa sain kuitenkin kovimmille viikoille. Elokuun 23. oli vuorossa sitten masokistin unelma. Sitä ennen kuitenkin juoksin pari alimatkaa: 2 mailia täysiä ja HCM:n rennosti kiihdyttäen loppua kohti. Molemmissa oli aikas nihkeää menoa. MasU taas meni ihan OK, vaikka vaikeaa oli. Siellä taas sain kokea, että nauhoja ei saa kiristää. Ja Olut pitää miehen tiestöllä!

Nyt sitten taas palautellaan...