Näin sitten meni. Suora ote palstalta:

Tuli sitten ainakin nukuttua hyvin!

Oma juoksuni lähti liikkeelle hyvällä fiiliksellä. Noin neljään kymppiin meni ihan kivasti, vaikka ei juoksu oikeen missään vaiheessa hirveän hyvältä tuntunutkaan. Tämän jälkeen alkoi säärissä / nilkoissa vähän tuntumaan mutta niin on tuntunut ennenkin, en ajatellut sen olevan mitenkään vakavaa. Yön tunteina oli mahtava fiilis juoksennella kuun valossa. Taivaanrannassa auringon kajo pysyi koko yön.

Matka alkoi painamaan yllättävän aikaisessa vaiheessa, about 70Km kohdalla. Auringon noustessa alkoi omalta osaltani ongelmat. Oikea nilkka kipeytyi koko ajan lisää. Ja olin jo muutaman kierroksen lopussa pidempää taukoa mutta sinnittelin sataseen asti. Siinä vaiheessa oli nilkka jo niin kipeä ettei ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä mökkiin ja jalat ylös ja pastaa naamariin. Tässä vaiheessa oli 11,5 tuntia takana. Ajattelin pitää puolen tunnin tauon ja yrittää uudestaan liikkeelle. Vessassa käydessäni ei jalka pitänyt oikeastaa ollenkaan. Ajattelin kisan olevan osaltani ohi. Ei muuta kun unta palloon.

Siinä välissä heräiltyäni kokeilin jalkaa, ei puhettakaan radalle. Ja taas unta palloon. Puoli 11 heräilin ja jalka tuntui hieman paremmalta. Ajattelin että mahikset on parantaa joulukuun tulosta hieman kun vain jalka sen kestää. Varovasti kokeilemaan ja kävelemään. Kiekan käveltyä alkoi tuntumaan, että vois juosta. Kierroksen sain juostua ihan hyvään vauhtiin mutta sen jälkeen alkoi taas nilkkaan sattumaan. Kävelin vaikeasti vielä 2 kierrosta ja paransin omaa \"ennätystä\" 140 kilometriin.

Eipä jäänyt jälkipolville kerrottavaa tästäkään juoksusta. Heikko jätkä ku ei paikat kestä. Ja lisäksi paska kunto kun alkaa alkuvaiheessa jo painamaan matka. Mutta jos haluaa jotain positiivista hakea niin hienoa oli se kun pääsin jalkeille uudestaan, vaikka ei enää kovin pitkälle päässytkään. Eikä enää yhtään kiekkaa ois pystyny jatkamaan. Vatsan kanssa ei myöskään ollut oikeastaan ongelmia. Suullisen oksaa heitin tielle mutta se johtui vain hetkellisesti paljosta tankkauksesta. Jotain on siis opittu! Fiilis oli myös hyvä kaikesta huolimatta koko vuorokauden ajan, ajatukset pysy hyvin kasassa.

Tulokseen ei voi olla tyytyväinen mutta kokemusta tuli lisää. Onneksi monet muut tekivät mahtavia tuloksia. Onnittelut erityisesti Hietsulle käsittämättömästä juoksusta, RVP:lle ja Epulle hienoista raastoista! Jukille kovasta loppuvauhdista ja kaikille muillekkin kiertäjille onnistuipa kisa tai ei. Ja Lissulle erityiskiitos koko tapahtuman mahdollistamisesta! Tosi kovan urakan tekivät ihmiset huollossa.

Mukavata oli juosta mukavien ihmisten kanssa...kiitos.

 

Eli päin persettä!!

Alkaa epätoivo vallata mieltä. Onko minusta sittenkään ultraajaksi?? Onnistunut 6h, onnistunut 12h ja sitten 2x24h totaalisesti penkin alle. Mitä tästä päättelemme, ei ultrajuoksu olekaan niin \"helppoa\", miltä se aluksi tuntui. Tai \"helppoahan\" se on jos vaan fiilistelee, mikä sekin on kyllä mukavaa. Kun katsoo päiväkirjaa taaksepäin voi havaita selkeästi kolme pieleen mennyttä asiaa:

1. Epäjohdonmukainen harjoittelu.

 Hyviä määräviikkoja sain juostua mutta lepoviikot olivat ehkä liian löysiä. Lisäksi viimeinen kuukausi jäi vaatimattomaksi polven takia. Jäi huippu saavuttamatta harjoittelussa.

2. Liian lähelle kisaa ulottuva treeni.

Muutaman kovan treenin olisi voinut jättää tekemättä tai tehdä helpompana. Yritin turhaan korvata menetettyä aikaa.

3. Lihashuolto.

Hyvin sain venyteltyä, varsinkin kun polven takia piti kiinnittää erityisesti huomiota siihen. Hieronnat jäi kokonaan suorittamatta. Valmiiksi jumeja jaloissa?

Yritetään näistä ottaa opiksi.

Eli hierontaa nyt säännöllisesti ja viikko ennen kisaa vielä viimeinen käsittely.

Ei treeniä kahteen viikkoon ennen kisoja, vain palauttavaa. Ehkä sataselle voi vähän lähemmäs treenata. Mutta reilumpi kevennys täytyy ottaa ohjelmaan.

Kovemmat kevyemmät viikot harjoituskauden aikana.

Lepo jatkuu...