Maanantai meni lepäillessä ja syödessä. Ja tietysti kun lepopäivää pitää urheilusta, täytyy tehdä rästiin jääneitä askareita. Tässä tapauksessa töitä.

Kun vajaa kymmenen tuntia oli töitä takana, täytyi lähteä kaupan kautta kotio, jotta kerkeää seuraamaan kutkuttavan jännittävää Blues-Kärpät II.finaalia. Siinä samalla ruuanlaittoa ja muita kotiaskareita. Kun peli sitten vihdoin loppui ja lepopäivä alkoi olla ohi, olo oli hyvin, hyvin väsynyt. Ei miltään laatulevolta tuntunut, minkä lupasin itselleni viime viikon suorituksista.

Ei pahaa, jos ei mitään hyvääkään. KÄRPÄT siirtyi 2-0 johtoon finaalisarjassa! YESH!! Tämän lisäksi valtio ystävällisesti palautti ylimaksetut verot, joita olikin kertynyt suhteellisen mukava potti. Näin kahden mätkyvuoden jälkeen tuntuu hyvältä saada vähän takaisinkin!

Tänään tiistaina vuorossa sulkapalloilua ja jos inspiraatiota löytyy voisi käydä hölkkäämässäkin kevyesti.

Näin suunnitelmallista harjoitteluni on. :) Perusperiaattena, että jos tuntuu hyvältä, niin sitten lenkille. Lisäksi sopivin väliajoin viikko kevyttä. Pientä viikko/kuukausi suunnitelmaa yritän pitää mutta ne elää hyvinkin paljon. Tehoharjoittelun suunnittelua en enää edes yritä. Aina kun ohjelmassa on vk- tai mk-harjoitus, niin fiilis on tiessään. Tehot tulee, jos on tullakseen. Eli noin kerran viikossa löydän inspiraatiopiikin ja painelen reippaammin. Joskus harvoin jopa täysiä.

Onneksi ultramiehille toi nopeus/vauhti harjoittelu ei ole niin tärkeää. Vaikkakin meikäläisen dieselille siitä olisi selvästi hyötyä. Mutta löytyy niin paljon asioita mistä olisi hyötyä, että jos yrittää kaikkea keretä tekemään, pitäisi olla ammattiurheilija. Lihaskunto + voimatreenit, koordinaatio + tekniikka, pitkää ja hidasta, nopeaa ja lyhyttä, mäkiä ja vetoja, ihan tavallisia PK-lenkkejä, vielä venytellä ja tehdä mentaaliharjoittelua...

Ei pysty, eikä kerkiä, ei ainakaan töissä käyvä ja parisuhteessa elävä...