Olympiaterminaalin kohdalla näin tutun hahmon astelevan portaita ylös. Kaukaa jo huomasin, että Miikkahan se siinä käveleskeli. Hasseilla niin monesti jo hölkkäillyt saman selän takana, ettei erehtymisen vaaraa ollut. Siinä meni kilsan verran viimeviikkojen kuulumisia vaihdellen, lähinnä kuuntelin ihastellen juttuja Ateenan 7.päivän juoksusta, missä Miikkan lisäksi oli, Maria ja Spiros. Myös Suomen hitain oli lyhyemmällä matkalla. Tuollaiseen hullutukseen täytyy ehdottomasti jokupäivä ottaa osaa!! Onneksi olkoon vielä koko porukalle, jotka teki aivan käsittämättömiä tuloksia.
Lauantaiaamuna oli tarkoitus lähteä katsomaan Paloheinään ahkeria maratonkeräilijöitä. Miikkakin eilen tuumas tulevansa käymään paikalla. Harmi kyllä oli kerennyt lähteä kun itse viimein saavuin paikalle. Tuttua porukkaa oli reittiä kiertämässä. Seisoskelin huoltopaikalla puolisen tuntia ja morjenstelin tutut ja tuntemattomat. Kiitos Andersille urheilujuomasta!
Tästä lähdinkin hölkkäilemään Seanin kans jutustellen kohti päivän päämäärää, Klaukkalaa. Sean kääntyi maratonin kääntöpaikalla ja minä jatkoin yksikseni matkaa. Jalat olivat tänäänkin ihan mukavassa kunnossa ja lenkin alku sujuikin rennon letkeästi välissä melkoista maastojuoksua harrastaen, vaikka ei maasto mitään Barkley Maratonisiin verrattavaa ollutkaan. Risukkoa matkalta silti löytyi.
Klaukkalaan juoksin kehä III:n jälkeen suorinta reittiä. Vähän ennen Klaukkalaa oli iso poliisi ratsia jossa puhallutettiin kaikki autoilijat. Ei ainakaan silloin kun juoksin ohi näkynyt yhtään rattijuoppoa, hyvä niin. Keskustasta kävin hakeen evästä, 2 fetakolmiota, 2 porkkanapiirakkaa, snickers, kismet ja nougatpatukka (urheilijan evästä). Lisäksi kummilapselleni ja tämän veljelle karkkipussin. Söin piirakat ja toisen kolmion kävellessä ja jatkoin juoksua. Soitin kyläpaikaan mutta kukaan ei vastannut, niinpä ajattelin käydä pienen ylimääräisen lenkin ja odottaa kunnes soittavat takaisin.
Juoksin Klaukkalan ohi ja lähdin seikkailemaan peltoja pitkin kohti tuntematonta maastoa.
Päädyin peltojuoksun ja päivän toisen ryteikköpätkän jälkeen hiekkatielle. Tietä seurailin kun Juha soittikin ja ilmoitti, että kotona ollaan. Mulla ei ollut siinä vaiheessa mitään hajua missä minä olin! Onneksi löysin tietä seurailtuani takaisin ihmisten ilmoille. Kunnon sakkolenkki siitä kuitenkin tuli.
Siinä sitten pari tuntia kahviteltiin ja katottiin pari erää Kärpät-Blues lätkäfinaalia. Ja mikäs näin pohjoisenpoikaa enemmän lämmittää kuin oman joukkueen selvä hallinta. Ei näytä Bluesista olevan estettä Kärppäjuhlaan!! Viimeisen erän kuuntelin radiosta matkalla helsinkiin. Alkumatkasta patukka naamaan ja juoksukin alkoi taas luistaa. Repun juomasäiliön neste oli muuttunut maltosta ihan tavaaliseksi vedeksi.
Ihan samaa reittiä en palannut. Löysin kivan metsäpätkän jota lönköttelin menemään. Meno ei ollut enää mitään rentoa iloittelua vaan tiukkaa vääntöä. Niinpä jätin ylimääräiset kirmailut ja intoilut pois. Loppumatkasta otin 700 metrin kävelyn ja vetasin patukan naamaan, jotta jaksaisin kotio asti. Pihalle saapuessa n. klo21 mittari näytti 69Km tällä päivälle. Liikkeelle olin lähtenyt ennen yhtätoista. Matkaa tuli 9kilsaa budjetoitua enemmän mutta eipä haitta kun mukavaa oli. Kävin vielä naapurissa morjenstamassa porukoita ja sitten kämpille syömään jättilautasellinen edellispäivän kinkkisafkaa ja litra jäätelöä! NAM.
Nyt sunnuntaina jalat on aika tönköt mutta vielä 28,8 jäi juostavaksi tälle päivälle. Ei muuta kun baanalle!!
Kommentit