Eipä tässä ole hirveesti "kerennyt" kirjottelemaan.

Kaikenlaista on tullut puuhailtua kesän aikana. Aloitettakoon Ponnenjärven palauttelusta.

Viikon buranakuurin jälkeen sain paikat kuntoon ja pahimmasta pettymyksestä pääsin yli. Reilun viikon päästä takaisin juoksun pariin. 3 viikkoa "treeniä", viikko kilometrit pyöri 30-50 tienoilla. Lisäksi 2 hierontaa uudella, nyt jo hyväksi havaitulla hierojalla. Ja lihashuollosta muutenkin pidin erityisen hyvää huolta. Tämä olikin uutta mulle. Jaksoin jopa venytellä melkein joka päivä. Jääpussi oli myös ahkerassa käytössä. Kävin myös huoltopuolella hääräilemässä Suomijuoksussa. Uskomattomia tuloksia raastoivat.

Kisan alusviikko ennen Ultrabalatonia tuli levättyä hyvin. Heitin vain kaks 6 kilsan kevyttä lenkuraa. Fiilis oli todella epävarma Unkariin lähdettäessä. Ilmaston kuumuus ja huonot kisat eivät luoneet minkäänlaista luottoa mieheen. Ajattelin, että kai sitä voi silti yrittää. Juhannuksena siis juostiin niin maan perkeleellisesti. Kisassa oli aika reilusti hankaluuksia, mutta mitään ylitsepääsemättömiä esteitä ei tullut vastaa. Pahimmat olivat kuumuus ekana päivänä ja aamun hereillä pysyminen. Unohtamatta loppukisan rakkoja. Ne ei silti missään vaiheessa olleet este maaliinpääsylle, kuten nuo muut meinasivat olla.

Tuolta reissulta opin seuraavat asiat:

- Kengät täytyy olla niin löysällä kuin pystyy, ilman että ne tippuu jalasta.
- Vaikka alussa ei tunnu vahvalta, voi juoksu kulkea myöhemmin.
- Olut auttaa vatsan ja jumiutuneiden jalkojen kanssa.
- Jos ei meinaa pysyä hereillä, avun saa reilusta kofeiinista. Kannattaa nauttia koko kisan ajan.
- Paperia pitää olla reilusti jos käy paskalla.
- Jos edellisen vuoksi joutuu siistiytymään purossa, ei ole hyvä kastella kenkiä tai rakot ovat varmat.
- Jos vaihtaa kenkiä matkan varrella, täytyy vaihtaa chippi uusiin kenkiin!
- Seuraavat päivät menee palautellen, ei siis ole hyvä sopia muuta kuin rantalomailua.

Paljon tuli reissulta käytännön oppia. Vaikka osan noista jo tiesi, piti ne käydä kantapään kautta. Tai tuo kenkien kastelu päkiän/varpaiden kautta. Palauttelu sujui ihan mukavasti heti kun pääsi takaisin Suomeen ja sai muutaman päivän vain maata sohvalla. Henkisellä tasolla oli pidempi palauttelu. Fiilis lenkille oli kateissa 3-4 viikkoa.

Kun taas pääsin juoksun makuun niin reenit oli semmosta sekalaista fiiliksen mukaan hölköttelyä. Toista sataa sain kuitenkin kovimmille viikoille. Elokuun 23. oli vuorossa sitten masokistin unelma. Sitä ennen kuitenkin juoksin pari alimatkaa: 2 mailia täysiä ja HCM:n rennosti kiihdyttäen loppua kohti. Molemmissa oli aikas nihkeää menoa. MasU taas meni ihan OK, vaikka vaikeaa oli. Siellä taas sain kokea, että nauhoja ei saa kiristää. Ja Olut pitää miehen tiestöllä!

Nyt sitten taas palautellaan...

Näin sitten meni. Suora ote palstalta:

Tuli sitten ainakin nukuttua hyvin!

Oma juoksuni lähti liikkeelle hyvällä fiiliksellä. Noin neljään kymppiin meni ihan kivasti, vaikka ei juoksu oikeen missään vaiheessa hirveän hyvältä tuntunutkaan. Tämän jälkeen alkoi säärissä / nilkoissa vähän tuntumaan mutta niin on tuntunut ennenkin, en ajatellut sen olevan mitenkään vakavaa. Yön tunteina oli mahtava fiilis juoksennella kuun valossa. Taivaanrannassa auringon kajo pysyi koko yön.

Matka alkoi painamaan yllättävän aikaisessa vaiheessa, about 70Km kohdalla. Auringon noustessa alkoi omalta osaltani ongelmat. Oikea nilkka kipeytyi koko ajan lisää. Ja olin jo muutaman kierroksen lopussa pidempää taukoa mutta sinnittelin sataseen asti. Siinä vaiheessa oli nilkka jo niin kipeä ettei ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä mökkiin ja jalat ylös ja pastaa naamariin. Tässä vaiheessa oli 11,5 tuntia takana. Ajattelin pitää puolen tunnin tauon ja yrittää uudestaan liikkeelle. Vessassa käydessäni ei jalka pitänyt oikeastaa ollenkaan. Ajattelin kisan olevan osaltani ohi. Ei muuta kun unta palloon.

Siinä välissä heräiltyäni kokeilin jalkaa, ei puhettakaan radalle. Ja taas unta palloon. Puoli 11 heräilin ja jalka tuntui hieman paremmalta. Ajattelin että mahikset on parantaa joulukuun tulosta hieman kun vain jalka sen kestää. Varovasti kokeilemaan ja kävelemään. Kiekan käveltyä alkoi tuntumaan, että vois juosta. Kierroksen sain juostua ihan hyvään vauhtiin mutta sen jälkeen alkoi taas nilkkaan sattumaan. Kävelin vaikeasti vielä 2 kierrosta ja paransin omaa \"ennätystä\" 140 kilometriin.

Eipä jäänyt jälkipolville kerrottavaa tästäkään juoksusta. Heikko jätkä ku ei paikat kestä. Ja lisäksi paska kunto kun alkaa alkuvaiheessa jo painamaan matka. Mutta jos haluaa jotain positiivista hakea niin hienoa oli se kun pääsin jalkeille uudestaan, vaikka ei enää kovin pitkälle päässytkään. Eikä enää yhtään kiekkaa ois pystyny jatkamaan. Vatsan kanssa ei myöskään ollut oikeastaan ongelmia. Suullisen oksaa heitin tielle mutta se johtui vain hetkellisesti paljosta tankkauksesta. Jotain on siis opittu! Fiilis oli myös hyvä kaikesta huolimatta koko vuorokauden ajan, ajatukset pysy hyvin kasassa.

Tulokseen ei voi olla tyytyväinen mutta kokemusta tuli lisää. Onneksi monet muut tekivät mahtavia tuloksia. Onnittelut erityisesti Hietsulle käsittämättömästä juoksusta, RVP:lle ja Epulle hienoista raastoista! Jukille kovasta loppuvauhdista ja kaikille muillekkin kiertäjille onnistuipa kisa tai ei. Ja Lissulle erityiskiitos koko tapahtuman mahdollistamisesta! Tosi kovan urakan tekivät ihmiset huollossa.

Mukavata oli juosta mukavien ihmisten kanssa...kiitos.

 

Eli päin persettä!!

Alkaa epätoivo vallata mieltä. Onko minusta sittenkään ultraajaksi?? Onnistunut 6h, onnistunut 12h ja sitten 2x24h totaalisesti penkin alle. Mitä tästä päättelemme, ei ultrajuoksu olekaan niin \"helppoa\", miltä se aluksi tuntui. Tai \"helppoahan\" se on jos vaan fiilistelee, mikä sekin on kyllä mukavaa. Kun katsoo päiväkirjaa taaksepäin voi havaita selkeästi kolme pieleen mennyttä asiaa:

1. Epäjohdonmukainen harjoittelu.

 Hyviä määräviikkoja sain juostua mutta lepoviikot olivat ehkä liian löysiä. Lisäksi viimeinen kuukausi jäi vaatimattomaksi polven takia. Jäi huippu saavuttamatta harjoittelussa.

2. Liian lähelle kisaa ulottuva treeni.

Muutaman kovan treenin olisi voinut jättää tekemättä tai tehdä helpompana. Yritin turhaan korvata menetettyä aikaa.

3. Lihashuolto.

Hyvin sain venyteltyä, varsinkin kun polven takia piti kiinnittää erityisesti huomiota siihen. Hieronnat jäi kokonaan suorittamatta. Valmiiksi jumeja jaloissa?

Yritetään näistä ottaa opiksi.

Eli hierontaa nyt säännöllisesti ja viikko ennen kisaa vielä viimeinen käsittely.

Ei treeniä kahteen viikkoon ennen kisoja, vain palauttavaa. Ehkä sataselle voi vähän lähemmäs treenata. Mutta reilumpi kevennys täytyy ottaa ohjelmaan.

Kovemmat kevyemmät viikot harjoituskauden aikana.

Lepo jatkuu...

Ei oo jaksanu vähään aikaan kirjoittamaan tännekään, tai kirjoitin yhen jutun mutta se katos bittiavaruuteen!

Asiaan. Polvi on ok! Siihen nyt taisi auttaa huolellinen venyttely ja kylmähoito (silloin tällöin, ei mitään jääkautta). Vielä se välissä "tuntuu" mutta kun muistaa huoltaa sitä niin pystyy huoletta hölkkäämään. Oikean jalkapohjan jänteet huolettaa nyt enemmän. Välissä ne on kipeytyneet lenkin jälkeen tuosta kantapään puolelta. Samaa hoitoa saa jalkapohjakin, kylmää ja venyttelyä. Tai tulee saamaan. Sekin on sellainen vaiva ettei haittaa normaalia juoksua.

Kun viikonloppuna on sitten edessä 24h, mukava pohtia mikä paikka laukeaa eka! Veikkaan jalkapohjan jänteitä. Muutenkin pakkaa pitkässä juoksussa jänteet tulehtumaan tuossa 10-12 tunnin jälkeen. Nilkan alueen jänteet tuntuu olevan mulla se toinen paikka mikä tulehtuu ensimmäisenä. Ei tuota pientä tunnetta polvessa varmaan huomaakaan kun sattuu muualle niin paljon.

Sellaista vammoista. Sitten treeneihin. Vappuviikolla sain kasaan reilun satasen PK-hölkkää. Kruununa sunnuntain 41 kilometrinen jätskitauolla. Mukavasti kulki ja ultravauhti tuntui kevyeltä, mitä nyt normaalisti vähän puudutti. Viime viikolla sitten vähän yli 60Km, jossa oli reipasvauhtinen kymppi. Vähän karsin kilometrejä lenkeistä ja yhden kevyen harjoituksen jätin väliin kokonaan. Vähän huonosti kulki joillain lenkeillä, toisilla taas kulki oikeinkin hyvin. Ihmeellisiä nämä päiväkohtaiset erot. Joka toinen päivä kulkee ja joka toinen päivä ei...

Tällä viikolla sitten ois tarkoitus iltalenkki heittää tänään, kevyt 5-7Km ja keskiviikkona samanlainen. Sitten perjantaina kamat kasaan, ajo Töysään ja klo 18 startti!

Alkaa tosissa jo jännittämään...

Tässä on viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Tilanne näytti osaltani jo hyvin valoisalta mutta nyt alkaa taas hämärtämään.

Viime lauantaina eka testilenkki viikon tauon jälkeen tuntui ihan hyvältä kun polveenkaan ei sattunut. Illalla toinen kevyt ja lyhyt lenkki, eikä kipua vieläkään. Sunnuntaina sitten länsiväyläjuoksuun, jossa kiritin työkaveria loppuaikaan 1:33:17. Semmonen rento ja kevyehkö juoksu. Vähän jotain fiiliksiä polvessa oli, kivuksi sitä ei voinut kuitenkaan kutsua. Maanantain ja tiistain olin Hyvinkäällä koulutuksessa, saldona 5Km latupohjaa jossa oli aika mukavia mäkiä. Lisäksi reissulta jäi matkaan Niken Structure Triaxit, vai miten toi nyt kirjoitetaankaan. Mukavan oloiset kengät näin ensituntumalta. Vaikka ihme kumpu tuntuu noissakin päkiän kohdalla olevan. Vomeroista se lähti kun muutaman lenkin juoksi tai sitten niihin tottui. Ehkä tulevat ultrakengät kun vaimennustakin löytyy riittämiin. Ja jäihän mukaan vielä Brooksin juoksuhousut ja Asicsen pitkähihainen juoksupaita sävy sävyyn pitkien trikoiden kans. + pieni krapulanpoikanen, joten tiistaina ei lenkkiä.

Keskiviikkona taas juoksupäivä. Aamulenkki 9,5Km töihin Leppävaaran kautta. Mukavasti taas kulki kun pari lenkkiä sai alle. Polvi edelleen hyvässä jamassa. Aamulenkillä tuttuja näkyi matkalla, Mäkkylän kohdaalla Hanna pyöräili vastaan ja tais tunnistaakin kun morjenstin. Melkoisia triathlontreenejä vetää tyttö! Iltapäivällä sitten ajattelin juosta sen verran että saan 30Km päiväsaldoksi. Saldoksi jäi kuitenkin 27Km, sen verran alkoi painamaan matka kun huonolla syömisellä ja hyvällä juomisella on viikko mennyt. Illalla sitten väsyneenä juhlimaan vappua, överiksi meni, taas. Liikaa alkoholijuomaa ja liian vähän muuta nestettä. Sitä ei sitten ikinä opi...

Mutta Kotiteollisuus veti takuuvarman keikan Virgin Oilissa ja fiilis oli mahtava niin kauan kuin muisti pelaa.

Tänään edessä 10-20Km fiiliksen mukaan, vielä painaa toi vappu mutta katotaan miten jaksaa. Lähinnä kiinnostaa toi polven tilanne kun keskiviikkona töissä melkein petti jalka alta ja kun kävelin takas työpistelle niin vihloihan sitä taas. Hetken istuskeltuani päätin että PRKL lähenhän minä lenkille STANA. Hölkkä onnistuikin hyvin mutta kun kävelemään lähti niin vähän polvessa fiilareita oli. Eli päkiä voittoisella askeleella ei mitään ongelmaa mutta kun astuu kannalla niin ei tunnu kovin hyvältä. Nyt polvessa on tunnetta myös, täytyy silti lenkittää sitä tänään.

Eiköhän toi jalka kestä Ponnenjärvelle asti. Sielä se sitten laukiaa varmasti jos on lauetakseen! Mutta kipeä se ei nyt taas ole, vain epävarma olo polven pitävyydestä. Vauhtilenkit on pannassa ainakin mutta nylykkylenkkejä täytyy vielä muutama tehdä. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Eilinen oli polven kannalta ihan hyvä päivä. Vahän tuntemuksia mutta kipua ei ollenkaan. Lepoa kuitenkin edelleen. Illalla otin hyvin huolellisen venyttelyn muutamaankin kertaan.

Tämä päivä menee ainakin vielä lepäillessä. Täytyy illalla vetää taas hyvät venyttelyt. Tuntuma polvessa on hyvä ja baanalle tekee mieli. Siispä vähän ehkä riskilläkin ajattelin huomenna käydä kokeilemassa miten se kestää hölkkää. Hyvät venyttelyt ja puolisen tuntia kevyttä ohjelmassa.

Toisaalta mukavalta tuntuu välissä vain löhöillä ja rentoutua. Jos kisat ois kauempana niin hyvillä mielin jatkaisin vielä toisenkin viikon lepuutusta...