Eilisen lenkin tarkoitus oli olla siis rangaistus viikonlopun hurvittelusta ja siitä, että edellinen lenkki oli viime viikon keskiviikkona. Vihaan juosta kovatehoisia lenkkejä.

Niinpä lähdin hölkkäämään lämmittelyn omaisesti kohti Malmikartanon jätemäkeä. Juurella olinkin saanut jo mukavan lämmön päälle. Siispä reipasta juoksua mahdollisimman nopealla askelkontaktilla niin pitkälle kun keuhkot antaa periksi. Paljon ennen huippua jouduin pistämään kävelyksi kun jalka ei enää noussut ja keuhkot huusi hoosiannaa! Huipulta sitten rentoa ja reipasta laskettelua toiselle puolen mäkeä. Seuraavaksi ohjelmassa metsäjuoksua/rämpimistä. Edelleenkin verenmaku suussa mäen takia, etsin sopivaa askelta välissä hyvinkin tiheässä risukossa. Lisämausteena ojat ja mutaiset pätkät. Lenkkarit olivatkin märät ja mustat sen jälkeen.

Metsässä rymyämisen jälkeen soin itselleni vähän helpotusta, siirsin vauhdin kevyeksi. Pienen palautumisen jälkeen nostin vauhtia taas. En kuitenkaan tässä vaiheessa hapottanut. Seuraava etappi oli pitkäkoski. Siirryin hiekkatieltä pururadalle ja jokaisen mäen otin reippaasti! Tässä kohtaa keuhkot olivat taas ylityöllistetyt. Alamäet meni taas lasketellen. Paloheinän mäki oli viimeinen varsinainen etappi, missä ajattelin vetaista viimeisetkin pölynhiukkaset keuhkojen perukoilta. Mäen päälle suoriuduttuani oli pakko pistää hetkeksi kävelyksi. Ja alas laskettelua.

Paloheinästä kotio viimeiset kilometrit otin rauhallisesti, mitä nyt vähän vielä kiihdyttelin rennosti. Lenkille tuli mittaa mittarin mukaan 17,9Km, mikä oli ehkä vähän alakanttiin ja taas sykkeen mittaus vittuili. Täytyis saada nyt pikaisesti ostettua parempi tilalle. Maksimisyke oli 191. Huonoa on tehnyt maksimeille tämä hidas ultravääntö.

Tänään hitaampaa ja rauhallisempaa lenkkiä...