Ei pysty juoksemaa, ei!

Viikonloppuna tyydyin vetelemään buranaa ja lepäilemään. Lisäksi ohjelmassa oli kylmähoitoa ja kylmä-kuuma -käsittelyjä. Tulee muuten hassu olo jo pelkästä tulehduskipulääkkeestä kun ei muuten niitä koskaan syö. Lauantai-iltana tuli otettua lisäksi rentouttavia urheilujuomia ku ei prkl reenaamaankaan pääse. Eniten harmitti kun muut laukkaili paloheinässä maratonia. Mutta ehkä tässä kärsivällisyys kasvaa, jos jotain hyvää yrittää hakea. Kärsivällisyys taitaa olla ultramaailmassa pelkästään hyve.

Aamuisin polvi on tuntunut ihan OK:lta mutta illanpäälle se aina vähän kipeytyy. Tietää kuitenkin, että kunnossa se ei ole. Tänään kävin näyttämässä sitä työterveyspuoskarille. Eipä juuri juuta eikä jaata sanonut. Sen kuitenkin sano aikansa väänneltyään että, ei sieltä mitään kovin pahasti ole mennyt. Määräs sitten lepoa! Sitähän tässä on nyt ollu. Neljäs päivä urheilematta ja viides jo juoksematta!!

Perjantaina pitää mennä sitten uudestaan näyttämään jos ei ole rauhoittunut. Toivotaan parasta. Ehkä jo jotain "paranemisen" merkkejä olen havainnut. Lauantain Tuusulanjärvenmaratonin nyt ainakin jätän väliin, vaikka polvi paraniskin ennen sitä. Sunnuntaina olen ilmoittautunut Länsiväyläjuoksuun, sinne menen kevyesti hölkkäämään jos perjantaina ja lauantaina ei ole kipuja.

Eli buranan syöminen jatkuu, jos ei siitä muuten ole hyötyä niin placebo-vaikutus ainakin.

Tärkein missio on kuitenkin päästä starttaamaan Balatonilla ja sitä ennen jos Ponnenjärvellä pääsis starttiviivalle. Se ois JEES!